Forever My Only One
Perustiedot
Nimi: Forever My Only One
Kutsumaimi: Minni Rotu: Hollantilainen Ratsuponi (50,00 %) Syntynyt: 01.01.2015, Alankomaat Ikä: 4 vuotias Sukupuoli: Tamma Väri, merkit: Ruunikko Säkäkorkeus: 147 cm |
Koulutustaso: re 130 cm
Painostus: Estepainotteinen Kasvattaja: Evelina Master (evm) Omistaja: Kira VRL-13534 Rekiserinnumero: VH15-029-0243 Meriitit: |
Historiaa
Minni syntyi Hollantiin maaseudulle yksityiselle harrastetallille. Minni oli varsana arvaamaton, ja se saattoi singahtaa yhtäkkiä vain johonkin suuntaan. Harrastetalli päättii myydä tamman heti vieroituksen jälkeen, ja pian se löysi kotinsa yksityiseltätallilta jossa asui lähinnä eläkkeelle jääneitä kilpahevosia ja niiden varsoja. Minni oli itsepäinen luonteeltaan, ja yksityistallinkaan väki ei oikein tälle mahdottomuudelle pärjännyt. Minni oli lähinnä pihatossa seuraponina, mutta välillä sitä yritettiin kouluttaa tuloksetta. Omistajat päättivät pistää ponin myyntiin ja se lähti jälleen etsimään uutta kotia. Samoihin aikoihin olin itse lähdössä Eurooppaan etsimään nuoria ratsuponeja kilpailukäyttöön. Aluksi ei ollut tarkoitus Hollantiin lähteä, mutta kun bongasin Minnin myynti-ilmoituksen netistä päätettiin sitten sinne Hollanninmaalle lähteä. Vastaus ostokyselyyn tuli nopeasti, ja viestissä luki seuraava teksti: "Poni lähtee halvalla, itsepäinen ja säikky luonne. Yritetty kouluttaa tuloksetta, eli lähes käsittelemätön". Vaikka tamman luonne ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, lähdin silti katsomaan sitä. Vastassani oli 3-vuotias pörröinen takkutukkainen poni. Silloin olleesta rumasta ulkonäöstä huolimatta halusin tämän ponin matkaani ja menin ilmoittamaan tästä sen myyjille. Myyjät olivat hämmentyneitä, ja ne päästivät Minnin oikein mielellä matkaani. Suomessa alku oli tämän tamman kanssa hankalaa, mutta Minnistä kuoriutui vähitellen laadukas kilpaponi.
Luonne
Hoitaessa Minni on utelias ja ystävällinen, mutta ponin kanssa pitää kokoajan olla varautunut, sillä tamma saattaa tehdä hyvinkin äkkinäisiä liikkeitä joten se on parasta hoitaa käytävällä. Minni antaa harjata joka puolelta, mutta pitkät puunaushetket koettelevat tamman hermoja, ja sitten kun ponilta loppuu huumori, ei naurata koittaa saada potkivaa ja agressiivista ponia siirrettyä karsinaan rauhoittumaan. Minni ei tunnu olevan tarkoituksellisesti kellekkään ilkeä, mutta neidin kärsivällisyys vain yksinkertaisesti loppuu jos se joutuu seistä liian kauan paikoillaan. Kaviot tamma antaa putsata ihan nätisti, mutta takajalkojen kanssa se on aika herkkis, joten niiden kanssa kannattaa olla vähän varovaisempi ellei halua saada Minnin kavionjälkeä naamatauluun. Suitset ja satulan tamma antaa laittaa ihan nätisti, eikä se silloin ole laisinkaan agressiivinen.
Taluttaessa tämän tammuskan kanssa saa olla varuillaan, sillä nurkan takaa tulevat heinäpaalit sun muut ovat hurjan pelottavia. Taluttaja ei saa sählätä mitään ylimääräistä, sillä neiti usein hermostuu ja stressaantuu siitä jolloin se kyttää pienintäkin erikoisuutta maan pinnalla. Tarhaan vienti ja sieltä pois hakeminen onnistuu hyvin, jos on portinavaaja mukana. Tamma usein saman tien syöksähtää ensin vetämään pukkilaukkaa ympäri tarhaa, ja rauhoituttuaan on piehtarointihetki.
Selkään noustaessa kannattaa ottaa suosiolla joku apukäsi mukaan sillä tamma jaksaa pyöriä vaikka sitten maailman loppuun asti. Selkään noustessa siis nopeus on valttia, ja turha hiturointi saa ponin ärsyyntymään. Alkukäynneissä ei kannata pitää ihan pitkiä ohjia, sillä etenkin alkutunnista tamma on kovinkin säikky. Minni huomaa pienetkin muutokset kentän reunalla, ja yksi uusi ämpärikin saa neidin pelkäämään koko nurkkaa, ja siinä meneekin sitten aikansa tutustuttaa tamma uuteen erikoisuuteen. Tamma on hyvin herkkä avuille ja pienikin suusta nyppäys saa tamman hermostumaan ja hyppäämään refleksinomaisesti pystyyn. Pysähdykset, peruutukset ja väistöt ovat keskittymista koettelevia asioita, joten neitiä pitää kehua jos se tekee jotain oikein. Ravissa tamma liikkuu automaattimuodossa jalkojaan korkealle nostellen. Minnillä olisi hyvä työmoraali, kunhan se vain malttaisi olla kyttäämättä kaikkea ja pitäisi herkät hermonsa kurissa. Suuntaa vaihdattessa taas kaikki esineet tuntuu jänittävältä, näkeehän poni ne kuitenkin eri kuvakulmasta. Laukat neiti nostaa herkästi, joten liian voimakkaita apuja ei saa antaa. Laukassa Minni saattaa välillä ampaista eteenpäin, mutta silloin ei missään tapauksessa saa jäädä vetämään ohjista, sillä muuten Minni kyllä alkaa hyppiä pystyyn eikä liiku vapaaehtoisesti askeltakaan. Laukkojen jälkeen Minni alkaa jo rentoutumaan ja sitten sen kanssa voi työskennllä jo aikalailla normaalisti. Tamma kerää helposti virtaa, joten vapaapäiviä ei kannata olla päivää enempää vikossa. Virtaisina päivivä tamman kanssa työskentelystä ei tule mitään, se vain vetelee rodeota ympäri kenttää...
Esteillä Minni on elementeissään, ja sen mielestä mikään muu ei ole yhtä mukavaa kuin hyppääminen. Esteillä tosin tamma saattaa hieman kuumua ja se on herkkä kääntymään joten selässä on oltava itse äärimmäisen rauhallinen. Neiti ei kyttäile mitään erikoisesteitä, eikä se oikeastaan juuri kieletele tai ota puomeja maan pinnalle. Tamma hyppää vaikeitakin ratoja 130 senttimetrin korkeuksiin asti, joten hyppykykyä neidiltä kyllä löytyy. Liian kovakätisestä ratsastajasta poni saattaa ottaa itseensä, ja silloin se hyppii pystyyn ja pukittelee niin kauan että saa ratsastajan alas.
Maastossa neiti menee ihan hyvin, mutta kotiin päin mentäessä sillä on kova kiire. Kaikenlaiset kulkuneuvot ovat tamalle pelottavia, mutta se on kuitenkin alkanut tottumaan niihin pikkuhiljaa. Porukassa Minnin taakse ei voi laittaa ketään, sillä jos joku ratsukko tulee vähänkin liian lähelle Minnin herkkää takapäätä, kaviot lentävät ilmassa tiuhaan tahtiin.
Traileriin ja rekkaan Minni menee ihan nätisti, mutta matkustaminen on tammalle turhauttavaa, joten heinää ja virikkeitä trailerissa pitää olla tai muuten neiti tylsistyy ja alkaa sähläämään trailerissa omiaan. Rekassa poni käyttäytyy paremmin, ja onneksi kisoihin lähdetäänkin yleensä isolla ponijoukolla joten rekka on silloin välttämätön. Kisapaikalla neiti pitää ottaa samantien ulos kopista tai muuten se hajottaisi varmasti koko auton. Rekasta ja trailerista Minni tulee ryminällä, joten lähellä olijoita kannattaa varoittaa tästä. Kisapaikalla Minniä ei voi laittaa kenenkä tahansa talutettavaksi, sillä etenkin aluksi Minni on kovin rauhaton. Verryttelyssä Minni kuitenkin rauhoittuu ja keskittyy olennaiseen. Radalla neiti on ehdottomasti parhaimmillaan, ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen mitä rakastaa, hyppämiseen.
Taluttaessa tämän tammuskan kanssa saa olla varuillaan, sillä nurkan takaa tulevat heinäpaalit sun muut ovat hurjan pelottavia. Taluttaja ei saa sählätä mitään ylimääräistä, sillä neiti usein hermostuu ja stressaantuu siitä jolloin se kyttää pienintäkin erikoisuutta maan pinnalla. Tarhaan vienti ja sieltä pois hakeminen onnistuu hyvin, jos on portinavaaja mukana. Tamma usein saman tien syöksähtää ensin vetämään pukkilaukkaa ympäri tarhaa, ja rauhoituttuaan on piehtarointihetki.
Selkään noustaessa kannattaa ottaa suosiolla joku apukäsi mukaan sillä tamma jaksaa pyöriä vaikka sitten maailman loppuun asti. Selkään noustessa siis nopeus on valttia, ja turha hiturointi saa ponin ärsyyntymään. Alkukäynneissä ei kannata pitää ihan pitkiä ohjia, sillä etenkin alkutunnista tamma on kovinkin säikky. Minni huomaa pienetkin muutokset kentän reunalla, ja yksi uusi ämpärikin saa neidin pelkäämään koko nurkkaa, ja siinä meneekin sitten aikansa tutustuttaa tamma uuteen erikoisuuteen. Tamma on hyvin herkkä avuille ja pienikin suusta nyppäys saa tamman hermostumaan ja hyppäämään refleksinomaisesti pystyyn. Pysähdykset, peruutukset ja väistöt ovat keskittymista koettelevia asioita, joten neitiä pitää kehua jos se tekee jotain oikein. Ravissa tamma liikkuu automaattimuodossa jalkojaan korkealle nostellen. Minnillä olisi hyvä työmoraali, kunhan se vain malttaisi olla kyttäämättä kaikkea ja pitäisi herkät hermonsa kurissa. Suuntaa vaihdattessa taas kaikki esineet tuntuu jänittävältä, näkeehän poni ne kuitenkin eri kuvakulmasta. Laukat neiti nostaa herkästi, joten liian voimakkaita apuja ei saa antaa. Laukassa Minni saattaa välillä ampaista eteenpäin, mutta silloin ei missään tapauksessa saa jäädä vetämään ohjista, sillä muuten Minni kyllä alkaa hyppiä pystyyn eikä liiku vapaaehtoisesti askeltakaan. Laukkojen jälkeen Minni alkaa jo rentoutumaan ja sitten sen kanssa voi työskennllä jo aikalailla normaalisti. Tamma kerää helposti virtaa, joten vapaapäiviä ei kannata olla päivää enempää vikossa. Virtaisina päivivä tamman kanssa työskentelystä ei tule mitään, se vain vetelee rodeota ympäri kenttää...
Esteillä Minni on elementeissään, ja sen mielestä mikään muu ei ole yhtä mukavaa kuin hyppääminen. Esteillä tosin tamma saattaa hieman kuumua ja se on herkkä kääntymään joten selässä on oltava itse äärimmäisen rauhallinen. Neiti ei kyttäile mitään erikoisesteitä, eikä se oikeastaan juuri kieletele tai ota puomeja maan pinnalle. Tamma hyppää vaikeitakin ratoja 130 senttimetrin korkeuksiin asti, joten hyppykykyä neidiltä kyllä löytyy. Liian kovakätisestä ratsastajasta poni saattaa ottaa itseensä, ja silloin se hyppii pystyyn ja pukittelee niin kauan että saa ratsastajan alas.
Maastossa neiti menee ihan hyvin, mutta kotiin päin mentäessä sillä on kova kiire. Kaikenlaiset kulkuneuvot ovat tamalle pelottavia, mutta se on kuitenkin alkanut tottumaan niihin pikkuhiljaa. Porukassa Minnin taakse ei voi laittaa ketään, sillä jos joku ratsukko tulee vähänkin liian lähelle Minnin herkkää takapäätä, kaviot lentävät ilmassa tiuhaan tahtiin.
Traileriin ja rekkaan Minni menee ihan nätisti, mutta matkustaminen on tammalle turhauttavaa, joten heinää ja virikkeitä trailerissa pitää olla tai muuten neiti tylsistyy ja alkaa sähläämään trailerissa omiaan. Rekassa poni käyttäytyy paremmin, ja onneksi kisoihin lähdetäänkin yleensä isolla ponijoukolla joten rekka on silloin välttämätön. Kisapaikalla neiti pitää ottaa samantien ulos kopista tai muuten se hajottaisi varmasti koko auton. Rekasta ja trailerista Minni tulee ryminällä, joten lähellä olijoita kannattaa varoittaa tästä. Kisapaikalla Minniä ei voi laittaa kenenkä tahansa talutettavaksi, sillä etenkin aluksi Minni on kovin rauhaton. Verryttelyssä Minni kuitenkin rauhoittuu ja keskittyy olennaiseen. Radalla neiti on ehdottomasti parhaimmillaan, ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen mitä rakastaa, hyppämiseen.
Kuvagalleria
Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.
© ransu.kuvat.fi
Sukutaulu & Sukuselvitys
i. Zareef (evm xx x ox) | ii.Zico (evm ox) |
iii Zephyr (evm ox). |
iie. Silver Secret (evm ox) |
||
ie Lindiella (evm xx). |
iei.Chronet (evm xx) |
|
iee.Pincess Lilla (evm xx) |
||
e.Forever My Love (evm wB) |
ei. Master (evm wA) |
eii.Rio Julian (evm wA) |
eie.Classicca (evm wA) |
||
ee. Cindrella (evm wB) |
eei.Cheyenne Boy (evm wB) |
|
eee. Flicha (evm. wB) |
Minnin isä, Zareef oli menestyvä ruunikko arabilaisentäysiverisen ja englantilaisentäysiverisen risteytys. Zareef syntyi Italiassa, mutta pian se myytiin Hollantiin käytettäväksi hollantilaisten ratsuponien jalostukseen. Hollannissa orilla kilpailtiin aluksi vain kouluratsastuksessa. Koulupuolella Zareef saavuutti lukuisia sijoituksia Vaativa A tasolla, mutta pian alettiin huomata että orilla oli reilusti hyppykykyä ja siitä päätettiin kokeilla esteratsuksi. Hevoselle etsittiin uusi ratsastaja joka voisi kilpailla sillä estepuolella. Orille löytyi ratsastaja nopeasti, ja ratsukko aloitti aluksi ihan vain pikkuluokista, mutta lopulta parivaljakko hyppäsi jo 130 cm luokkia. Valitettavasti tämän erottumattoman kaksikon estetaival päättyi kuitenkin lyhyeen kun Zareef loukkaantui pahasti kaatuessaan tarhassa. Hevosen molemmat etujalat murtuivat, ja hevosen selviytymismahdollisuus oli pieni. Zareefin omistajat kuitenkin halusivat pelastaa oriin, ja pian aloitettiinkin jo leikkaus. Ori kuin ihmeenkaupalla selviytyi onnettomuudesta, mutta ratsastuskäyttöön siitä ei enää ollut. Zareef oli sitten vain jalostuskäytössä ja se astui useita tammoja Hollannissa ja nautti eläkepäivistään. Zareefin ollessa jo vanha, sen etujalat alkoivat kipuilla ja se ontui lähes jatkuvasti. Ori katsottiin parhaaksi lopettaa, ja nyt orin jälkeläiset seuraavat sen kavionjälkiä.
Minnin isän isä Zico oli englantilainentäysiveriori. Luonnetta tältä hevoselta löytyi, ehkä vähän liikaakin sillä tätä oria pystyi harva käsittelemään ilman mustelmia, mutta tämän herran kanssa taito teki mestarin, ei voima. Orilta löytyi säkäkorkeutta 160 senttimetriä ja väriltään se oli musta. Zico syntyi Iso-Britanniassa, mutta pian se myytiin Italiaan käytettäväksi jalostukseen. Zico kilpaili aktiivisesti esteratsastuksessa 140 luokkia, mutta pikkuhiljaa sen vanhetessa kilpailut jäivät ja orin kanssa keskityttiin jalostukseen. Kilparadoilla omilla oli omat huonot puolensa, sillä hevonen oli hyvin säpäkkä ja kovat äänet saivat sen hermostumaan. Zico menestyi esteillä kuitenkin ihan hyvin, mutta korvahuppu oli sen kanssa välttämätön kilparadoilla. Ori astui Italiassa useita tammoja, joista lähes puolet olivat ratsuponi varsoja ja loput puoliverisiä tai muita täysiveriristeytyksiä. Kun Zicon ikä alkoi pikkuhiljaa lähetä kolmeakymmentä, sille tarjottiin lähikaupungista eläkekotia sen loppuelämäkseen. Uuteen kotiin ei ollut matkaa kymmentä kilometriä enempää, joten matka ei vanhusta rasittanut juuri lainkaan. Viimeisessä kodissaan ori sai nautiskella päivistään muutaman muun eläkehevosen kanssa. Meillä ei ole oikeastaan tietoa koska Zico kuoli, mutta sen ainakin tiedettiin kuolevan tässä eläkekodissaan.
Minnin isänemä Lindiella oli lahjakas arabialainen täysiveritamma. Tammalla oli mukava luonne, se oli viisas, ystävällinen ja kärsivällinen. Lindiellan luonteen vuoksi sitä pystyi käsittelemäänkaikki vauvasta vaariin, ja aloittelijasta konkariin. Lindiella syntyi Saudi-Arabiassa jossa se asui lähes kymmenen vuotta jonka jälkeen se tuli erään maahantuojan mukana Hollantiin. Hollannissa tamma asui jonkin aikaa maahantuojansa tallilla josta se ostettiin pian yksityiselle kasvattajalle. Uuden omistajansa kanssa Lindiella kilpaili esteratsastuksessa pikkuluokkia ja matkaratsastuksessa hyvin tavoitteellisesti. Tammalla oli erinomainen kestävyys, joten sillä oli hyvät avaimet menestyä pitkien matkojen kilpailuissa. Tamma pääsi kaikista matkaratsastuskilpailuistaan kevyesti läpi ja palautui niistä hurjan nopeasti. Eläkkeelle jäätyään Lindiella siirtyi siitoskäyttöön ja se jätti jälkeensä noin 10 jälkeläistä. Lindiellan jälkeläisillekkin tämä uskomaton kestävyys periytyi ja niistä suurin osa on alkanut kilpailemaan myös matkaratsastuksessa.
Minnin emä, Forever My Love on rautias 135 senttimetriä korkea welsh B-poni. Tamma syntyi Iso-Britanniassa suureen welshponikasvattamoon jossa ponit saivat viettää yötä päivää suurissa laumoissa isoilla laitumilla. Tamma oli lähes puolivilli varsana ja sitä alettiin totuttaa ihmisiin vasta vieroituksen aikaan. Ponia alettiinkolmenvuoden ikäisenä ratsukouluttamaan ja se edistyi nopeasti. Tamma alkoi vanhempana kilpailemaan hunterkilpailuissa lasten ratsastamana. Forever My Lovella oli luonnetta sen verran että ponia ei voitu ihan kokemattomille ratsastajille laittaa joten sille oli aika hankala löytää ratsastajaa. Tamma menestyi kilpailuissa hyvin, mutta welshkasvattamo myi sen hyvin pian sillä talli alkoi vähentäämään ponimäärää ja sitten myös Forever My Love päätyi myyntilistalle. Tamma löysi kotinsa muutaman kuukauden kuluttua Hollannista yksityiseltä harrasttallilta. Hollannista poni totutteli ensin uuteen kotiinsa, jonka jälkeen tallin omistajan tytär alkoi valmentutumaan sillä. Forever My Love ja sen uusi ratsastaja alkoi pikkuhiljaa käymään kilpailuissa, ja korkeimmillaan he menivät kisoissa 90 senttimetrin korkuisia luokkia hyvin menestyen. Tamma oli näppärä jaloistaan ja sillä oli erinomainen hyppy kapasiteetti pieneksi poniksi. Ponin ratsastajan äiti päätti pidemmän harkinnan jälkeen astuttaa tamman englantilaisen- ja arabialaisentäysiverisen risteytysorilla. Varsasta tulikin sitten tämä meidän Minni, joka jäi tamman ainoaksi jälkeläiseksi. Kun Minni muutti meille, emme sen jälkeen ole saaneet enempää tietoa Forever My Loven olinpaikasta, ehkä sekin tulee sitten joskus tietoon...
Minnin emän isä eli Master oli nimensä mukainen tunnettu pikkuponi. Ponilla oli hieno luonne, se osasi käyttäytä tilanteessa kuin tilanteessa, sillä oli kylmäthermot ja uskomaton työmoraali kruunasi kokonaisuuden. Rodultaan se oli welsh A-sektion poni jolta löytyi säkäkorkeutta 120 senttimetriä ja väriltään se oli ruunikko. Master syntyi Iso-Britanniassa ja asui siellä koko elämänsä. Ori oli tunnettu näyttelyiden mestari, sillä oli erinomainen rakenne, luonne ja liikkeet. Master kantakirjattiin I-palkinnolla, ja lähes poikkeuksetta se on aina ollut näyttelyiden paras poni. Master oli myös ratsastuspuolella kehuttu poni, joka osasi vähän vaativampiakin juttuja näin pieneksi poniksi. Ori kilpaili pienen junioriratsastajan kanssa esteitä 70 senttimetriin asti, ja koulua kaksikko kisasi Helppo B tasolla useasti sijoittuen. Ratastuskilpailuissa Master kilpaili ratsastajansa kanssa 2 vuotta, joka jälkeen sen ratsastajalle ori alkoi jäädä pieneksi. Sillä aikaa kun orilla ei ollut ketään joka sillä olisi voinut kilpailla, sen kanssa keskityttiin enemmän jalostukseen, ja tänä aikana ja se jätti jälkeensä noin 100 elävää varsaa.
Minnin emän emä, Cinderella oli rautias welsh b-sektion ponitamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 133 senttimetriä. Tammalla oli monipuolinen käyttötarkoitus koko elämänsä, ja se tavattiin n iin este- kuin kouluradoilla, ratsastuskouluntunneilla, sekä maastopolkujen vakio tallustajana. Tamma syntyi Iso-Britanniaan pieneen ratsastuskouluun jossa asui lähinnä poneja. Tammalla oli hyvä luonne, mutta vähän itsepäisyyttkäkin siltä löytyi ponien tapaan. Cinderella aloitti ratsunuransa ratsastuskoulun tuntiponina, jossa se toimi ihan hyvin. Ratsastuskoulu lopetti kuitenkin toimintansa rahanpuutteen vuoksi, ja kaikki ponit menivät myyntiin. Tamma löysi kotinsa yksityiseltä tallilta, jossa sillä oli vastassa 12-vuotias uusi omistaja. Uuden omistajansa kanssa poni alkoi kilpailemaan sekä koulua, että esteitä. Ratsukko saavutti lukuisia sijoituksia molemmista lajeista, mutta myös hylättyjä ilmestyi kilpailulistalle. Kun ratsastaja alkoi kasvaa tammmalle liian isoksi, se joutui jälleen etsimään uuden kodin. Pitkän odottelun jälkeen tammma löysi kotinsa maaseudulta yksityiseltä harrastajalta. Cinderellalla alkoi olla jo vähän ikääkin, joten se lähinnä vain maastoili uuden omistajansa kanssa. Tamma oli mukava maastokaveri, ja sen kanssa sai lähteä maastoon aina turvallisin mielin. Poni ei ollut koskaan varsinaisesti siitoskäytössä, mutta yksi varsa sille päätettiin kuitenkin tehdä. Varsasta tulikin Minnin emä, jonka isänä oli hieno welshponi Master. Cinderellalle tuli paha ähky kun sen varsa oli juuri vieroitettu kokonaan. Tammalla ei ollut mitään selvitymis mahdollisuuksia, ja sen elämä jouduttiin päättämään siihen.
Minnin isän isä Zico oli englantilainentäysiveriori. Luonnetta tältä hevoselta löytyi, ehkä vähän liikaakin sillä tätä oria pystyi harva käsittelemään ilman mustelmia, mutta tämän herran kanssa taito teki mestarin, ei voima. Orilta löytyi säkäkorkeutta 160 senttimetriä ja väriltään se oli musta. Zico syntyi Iso-Britanniassa, mutta pian se myytiin Italiaan käytettäväksi jalostukseen. Zico kilpaili aktiivisesti esteratsastuksessa 140 luokkia, mutta pikkuhiljaa sen vanhetessa kilpailut jäivät ja orin kanssa keskityttiin jalostukseen. Kilparadoilla omilla oli omat huonot puolensa, sillä hevonen oli hyvin säpäkkä ja kovat äänet saivat sen hermostumaan. Zico menestyi esteillä kuitenkin ihan hyvin, mutta korvahuppu oli sen kanssa välttämätön kilparadoilla. Ori astui Italiassa useita tammoja, joista lähes puolet olivat ratsuponi varsoja ja loput puoliverisiä tai muita täysiveriristeytyksiä. Kun Zicon ikä alkoi pikkuhiljaa lähetä kolmeakymmentä, sille tarjottiin lähikaupungista eläkekotia sen loppuelämäkseen. Uuteen kotiin ei ollut matkaa kymmentä kilometriä enempää, joten matka ei vanhusta rasittanut juuri lainkaan. Viimeisessä kodissaan ori sai nautiskella päivistään muutaman muun eläkehevosen kanssa. Meillä ei ole oikeastaan tietoa koska Zico kuoli, mutta sen ainakin tiedettiin kuolevan tässä eläkekodissaan.
Minnin isänemä Lindiella oli lahjakas arabialainen täysiveritamma. Tammalla oli mukava luonne, se oli viisas, ystävällinen ja kärsivällinen. Lindiellan luonteen vuoksi sitä pystyi käsittelemäänkaikki vauvasta vaariin, ja aloittelijasta konkariin. Lindiella syntyi Saudi-Arabiassa jossa se asui lähes kymmenen vuotta jonka jälkeen se tuli erään maahantuojan mukana Hollantiin. Hollannissa tamma asui jonkin aikaa maahantuojansa tallilla josta se ostettiin pian yksityiselle kasvattajalle. Uuden omistajansa kanssa Lindiella kilpaili esteratsastuksessa pikkuluokkia ja matkaratsastuksessa hyvin tavoitteellisesti. Tammalla oli erinomainen kestävyys, joten sillä oli hyvät avaimet menestyä pitkien matkojen kilpailuissa. Tamma pääsi kaikista matkaratsastuskilpailuistaan kevyesti läpi ja palautui niistä hurjan nopeasti. Eläkkeelle jäätyään Lindiella siirtyi siitoskäyttöön ja se jätti jälkeensä noin 10 jälkeläistä. Lindiellan jälkeläisillekkin tämä uskomaton kestävyys periytyi ja niistä suurin osa on alkanut kilpailemaan myös matkaratsastuksessa.
Minnin emä, Forever My Love on rautias 135 senttimetriä korkea welsh B-poni. Tamma syntyi Iso-Britanniassa suureen welshponikasvattamoon jossa ponit saivat viettää yötä päivää suurissa laumoissa isoilla laitumilla. Tamma oli lähes puolivilli varsana ja sitä alettiin totuttaa ihmisiin vasta vieroituksen aikaan. Ponia alettiinkolmenvuoden ikäisenä ratsukouluttamaan ja se edistyi nopeasti. Tamma alkoi vanhempana kilpailemaan hunterkilpailuissa lasten ratsastamana. Forever My Lovella oli luonnetta sen verran että ponia ei voitu ihan kokemattomille ratsastajille laittaa joten sille oli aika hankala löytää ratsastajaa. Tamma menestyi kilpailuissa hyvin, mutta welshkasvattamo myi sen hyvin pian sillä talli alkoi vähentäämään ponimäärää ja sitten myös Forever My Love päätyi myyntilistalle. Tamma löysi kotinsa muutaman kuukauden kuluttua Hollannista yksityiseltä harrasttallilta. Hollannista poni totutteli ensin uuteen kotiinsa, jonka jälkeen tallin omistajan tytär alkoi valmentutumaan sillä. Forever My Love ja sen uusi ratsastaja alkoi pikkuhiljaa käymään kilpailuissa, ja korkeimmillaan he menivät kisoissa 90 senttimetrin korkuisia luokkia hyvin menestyen. Tamma oli näppärä jaloistaan ja sillä oli erinomainen hyppy kapasiteetti pieneksi poniksi. Ponin ratsastajan äiti päätti pidemmän harkinnan jälkeen astuttaa tamman englantilaisen- ja arabialaisentäysiverisen risteytysorilla. Varsasta tulikin sitten tämä meidän Minni, joka jäi tamman ainoaksi jälkeläiseksi. Kun Minni muutti meille, emme sen jälkeen ole saaneet enempää tietoa Forever My Loven olinpaikasta, ehkä sekin tulee sitten joskus tietoon...
Minnin emän isä eli Master oli nimensä mukainen tunnettu pikkuponi. Ponilla oli hieno luonne, se osasi käyttäytä tilanteessa kuin tilanteessa, sillä oli kylmäthermot ja uskomaton työmoraali kruunasi kokonaisuuden. Rodultaan se oli welsh A-sektion poni jolta löytyi säkäkorkeutta 120 senttimetriä ja väriltään se oli ruunikko. Master syntyi Iso-Britanniassa ja asui siellä koko elämänsä. Ori oli tunnettu näyttelyiden mestari, sillä oli erinomainen rakenne, luonne ja liikkeet. Master kantakirjattiin I-palkinnolla, ja lähes poikkeuksetta se on aina ollut näyttelyiden paras poni. Master oli myös ratsastuspuolella kehuttu poni, joka osasi vähän vaativampiakin juttuja näin pieneksi poniksi. Ori kilpaili pienen junioriratsastajan kanssa esteitä 70 senttimetriin asti, ja koulua kaksikko kisasi Helppo B tasolla useasti sijoittuen. Ratastuskilpailuissa Master kilpaili ratsastajansa kanssa 2 vuotta, joka jälkeen sen ratsastajalle ori alkoi jäädä pieneksi. Sillä aikaa kun orilla ei ollut ketään joka sillä olisi voinut kilpailla, sen kanssa keskityttiin enemmän jalostukseen, ja tänä aikana ja se jätti jälkeensä noin 100 elävää varsaa.
Minnin emän emä, Cinderella oli rautias welsh b-sektion ponitamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 133 senttimetriä. Tammalla oli monipuolinen käyttötarkoitus koko elämänsä, ja se tavattiin n iin este- kuin kouluradoilla, ratsastuskouluntunneilla, sekä maastopolkujen vakio tallustajana. Tamma syntyi Iso-Britanniaan pieneen ratsastuskouluun jossa asui lähinnä poneja. Tammalla oli hyvä luonne, mutta vähän itsepäisyyttkäkin siltä löytyi ponien tapaan. Cinderella aloitti ratsunuransa ratsastuskoulun tuntiponina, jossa se toimi ihan hyvin. Ratsastuskoulu lopetti kuitenkin toimintansa rahanpuutteen vuoksi, ja kaikki ponit menivät myyntiin. Tamma löysi kotinsa yksityiseltä tallilta, jossa sillä oli vastassa 12-vuotias uusi omistaja. Uuden omistajansa kanssa poni alkoi kilpailemaan sekä koulua, että esteitä. Ratsukko saavutti lukuisia sijoituksia molemmista lajeista, mutta myös hylättyjä ilmestyi kilpailulistalle. Kun ratsastaja alkoi kasvaa tammmalle liian isoksi, se joutui jälleen etsimään uuden kodin. Pitkän odottelun jälkeen tammma löysi kotinsa maaseudulta yksityiseltä harrastajalta. Cinderellalla alkoi olla jo vähän ikääkin, joten se lähinnä vain maastoili uuden omistajansa kanssa. Tamma oli mukava maastokaveri, ja sen kanssa sai lähteä maastoon aina turvallisin mielin. Poni ei ollut koskaan varsinaisesti siitoskäytössä, mutta yksi varsa sille päätettiin kuitenkin tehdä. Varsasta tulikin Minnin emä, jonka isänä oli hieno welshponi Master. Cinderellalle tuli paha ähky kun sen varsa oli juuri vieroitettu kokonaan. Tammalla ei ollut mitään selvitymis mahdollisuuksia, ja sen elämä jouduttiin päättämään siihen.
Jälkeläiset
Syntynyt Nimi Isä Omistaja
15.05.2015 My Favourite von Edelsten Hässleholm Milton VRL-13534
02.06.2015 Well Done Lady von Edelsten Hässleholm Milton VRL-13534
15.05.2015 My Favourite von Edelsten Hässleholm Milton VRL-13534
02.06.2015 Well Done Lady von Edelsten Hässleholm Milton VRL-13534
Valmennukset & Päiväkirja
06.04.2015 - Ensimmäiset kilpailut, omistajan kirjoittama
Tänään Minnillä oli edessä jännittävä päivä, se pääsisi hyppäämään ensimmäiset kilpailunsa. Kilpailut olivat Haavelaakson maneesilla, joka oli onneksi aika rauhallisella paikalla. Aamulla sidoin Minnin käytävälle ja aloin puunailemaan sitä kisakuntoon. Tammasta tuli lopulta oikein siistin näköinen, ja sainkin sitten tyytyväisenä pukea tammalle kamat päälle. Laitoin jo kaikki varusteet neidille valmiiksi jottei niiden kanssa tarvinnut sitten kisapaikalla säätää. Kun tamma oli kaikin puolin valmis matkaan, talutin sen traileriin jossa sitä odotti heinäverkko. Kävin vielä pikaisesti hakemassa tarvittavat tavarat tallista jonka jälkeen lähdettiin sitten matkaan. Matkalla tamma käyttäyti hyvin eikä se ollut lainkaan riehunut kopissa. Perillä otin Minnin pois trailerista ja se alkoi samantien hirnuaan muille hevosille ja kyttäämään kikkea ympärillä olevaansa. Tallityöntekijä Sara oli kilpailuissa mukana, ja lupasi talutela tammaa sen aikaa kun kävin tutustumassa rataan ja maksamassa lähtömaksut. Tamma oli kuulemma tallonut taluttajansa varpaat kahdesti ja vähän muutenkin pöllöillyt. Pian se pääsi kuitenkin verryttelyyn purkamaan enrgiaansa, jota siltä tosiaan löytyikin. Joka ikinen asia oli pelottava, ja aina esteen jälkeen iti hypätä pari kertaa pystyyn ja pukitella oikein kunnolla. Verryttely hypyt olivat ihan kelpaavia, vaikka poni tekikin niille isoja hyppyjä. Pyysin Saraa tulemaan taluttamaan tamman varmuuden vuoksi maneesiin jos se ei vaikka olisi sinne suostunut menemään. Maneesiin tultuamme Minni jännittyi hetkeksi ja kyyläsi katsomoa. Ennen omaa rataa sai ottaa yhden verryttelyhypyn jonka sitten päätin ottaa. Kun olin valmi, nostin kättä ja tuomari vihelsi pilliin. Tamma vähän säpähti vihellystä, mutta nosti laukan kuitenkin hyvin. Rata oli aika vauhdikas, ja tammaa jännitti kovasti. Poni teki muutaman hyvän hypyn, mutta katsomoon päin olevat esteet olivat todella jännittäviä. Ensimmäiseen katsomoon päin olevalle esteelle tamma otti yhden kiellon, ja toisella se otti puomin alas. Rata meni ihan hyvin ja sain kehuakkin Minniä. Toinen rata olikin sitten puhdas, mutta sijoituksille ei kuitenkaan päästy. Tyytyväisin mielin lähdettiin sitten kotimatkalle.
04.04.2015 - Treeniä treeniä, Minnan estevalmennus, omistajan kirjoittama
Tänään meillä oli kalenterissa valmentajamme Minnan estevalmennus. Verryttelin ponia itsenäisesti kun Minna ei ollut vielä saapunut paikalle. Tein paljon ympyröitä ja taivuttelin Minniä molempiin suuntiin. Tamma oli ihan mukava ratsastaa, mutta välillä sen luonteen piirteet tulivat esiin. Laukkailin vielä vähän keskiympyrällä kevyessä istunnassa molempiin suuntiin, että ponin selkäkin vertyisi.
27.03.2015 - Ei muuta kuin selkään!, omistajankirjoittama
Tänään se koitti, yksi elämäni jännittävimmistä päivistä - Minnin selkään nousu. Olin kaikkea kauheaa kuullut miten tämä poni oli heittänyt rtsastajiaan selästään, niin että osa oli joutunut sairaalaankin. Sormet hioten ja hammasta purren lähdin hakemaan Minniä tarhasta. Tamma selvästi aavisti jännitykseni ja se hyppeli levottomasti paikoillaan viedessäni sitä talliin. Tallissa tamma kuitenkin rauhoittui ja otinkin sen sitten pian käytävälle hoidettavaksi. Harjasin tamman puhtaaksi, ja samalla harjoiteltiin ongelmaksi jäänyttä kavioiden nostoa, jota ei ollut ponille Hollannissa opetettu, sillä se oli siellä lähes kouluttamaton. Laitoin Minnille vielä satulan ja suitset, jotka se antoi ihan nätisti laittaa. Kuolaimia se maisteli vähän oudoksuen suussaan, mutta tottui niihin pian. Ystäväni Maria oli auttamassa minua, ja se taluttikin sitten ponia kun olin selässä. Heti kun olin selkään päässyt, ponin sydän jätti varmaan yhden lyönnin välistä kunse jähmettyi kun patsas paikoilleen. Muutaman sekunnin kuluttua poni ampaisi eteen päin, mutta onneksi minulla oli harjatuppo käsissäni niin pysyin selässä tasapainossa. Juttelin tammalle rauhalisesti ja sekin alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Muutaman slaagin se sai rätisevästä pellistä, ja hyppeli paljonkin pystyyn eikä peräpääkään maassa pysynyt koko ratsastusta. Kun Minni oli liikkunut muutaan kierroksen rauhassa, taputin sitä kaulalle ja laskeuduin varovasti selästä. Selästä alas tullessani poni peruutti muutaman askeleen taakse, muttei paljoa hetkahtanut siitä. Minni pääsikin sitten ratsastuksen jälkeen pesulle, joka oli sille uusi ja jännittävä juttu.
25.03.2015 - Ensikohtaaminen Hollannissa, omistajan kirjoittama
Olin juuri sopinut Minnin myyjien kanssa, että tulisin katsomaan tätä pikku riiviötä. En ollut aikaisemmin tässä Hollannin kaupungissa käynyt, joten perille löytäminen kesti sitten hetken aikaa, mutta lopulta päädyinkin sitten oikealle markille. Perillä myyjät olivat heti minua vastassa ja kertoivat kuinka turhauttavaa heillä ponin kanssa oli ollut. Se oli karannut aidoista, heittänyt ratsastajat selästä, ryntinyt ihmisten päälle ja vaikka mitä. Kun myyjät olivat kertoneen ponipallerosta kaiken olennaisen, sainkin sitten mennä katsomaan sitä. Lihakseton tamma katsoi minua karvaiset korvat hörössä takkuinen harja kevyessä kevättuulessa liikkuen. Kuitenkin läheltä kuuluva risun pamahdus sai ponin saman tien ottamaan jalat alleen ja singahtamaan toiselle puolelle tarhaa. Tässä vaiheessa ymmärsin, että ponilla oli luonnetta, mutta sitä en ymmärtänyt miten se oli ihmisille ollut ilkeä. Astuin varovasti Minnin tarhaan ja menin tervehtimään sitä. Poni haistoi varovasti kämmentäni ja silitin sitä vähän kaulalta. Soitin tamman myyjille että voisinko ottaa sen talliin ja arkastella sitä vähän tarkemmin. Vastauksena tuli vain että sopii mutta ole sitten varovainen sen kanssa. Taluttaessani sitä talliin, tamma vähän säpsyili ja koitti rynniä ohitseni, mutta kuitenkin ilmoitin sille selvästi olevani johtaja. Harjasin tamman likaisen karvan läpi ja tunnustelin vähän se jalkoja. Otin Minnin vielä pihassa liinaan, ossa katsoin sen liikkitä. Tammalla oli hyvt liikkeet ja siitä olisi varmasti esteratsuksi kunhan sen luonne saataisiin vähän rauhallisemmaksi. Päätin ostaa Minnin ja ilmoitin ottavani sen heti mukaan. Lastaaminen olikin sitten oma ongelmansa, mutta onneksi rekassa oli muita ostamiani poneja. Rekkaan tamman saaminen oli hankalaa, ja se hyppi rajustikkin pystyyn vastustellen sinne menoa. Lopulta kuitenkin Minni alkoi väsähtää, antoi periksi ja meni rekkaan, tosin vaan vähän vauhdilla. Matka kohti Suomea alkoikin sitten tästä.
Tänään Minnillä oli edessä jännittävä päivä, se pääsisi hyppäämään ensimmäiset kilpailunsa. Kilpailut olivat Haavelaakson maneesilla, joka oli onneksi aika rauhallisella paikalla. Aamulla sidoin Minnin käytävälle ja aloin puunailemaan sitä kisakuntoon. Tammasta tuli lopulta oikein siistin näköinen, ja sainkin sitten tyytyväisenä pukea tammalle kamat päälle. Laitoin jo kaikki varusteet neidille valmiiksi jottei niiden kanssa tarvinnut sitten kisapaikalla säätää. Kun tamma oli kaikin puolin valmis matkaan, talutin sen traileriin jossa sitä odotti heinäverkko. Kävin vielä pikaisesti hakemassa tarvittavat tavarat tallista jonka jälkeen lähdettiin sitten matkaan. Matkalla tamma käyttäyti hyvin eikä se ollut lainkaan riehunut kopissa. Perillä otin Minnin pois trailerista ja se alkoi samantien hirnuaan muille hevosille ja kyttäämään kikkea ympärillä olevaansa. Tallityöntekijä Sara oli kilpailuissa mukana, ja lupasi talutela tammaa sen aikaa kun kävin tutustumassa rataan ja maksamassa lähtömaksut. Tamma oli kuulemma tallonut taluttajansa varpaat kahdesti ja vähän muutenkin pöllöillyt. Pian se pääsi kuitenkin verryttelyyn purkamaan enrgiaansa, jota siltä tosiaan löytyikin. Joka ikinen asia oli pelottava, ja aina esteen jälkeen iti hypätä pari kertaa pystyyn ja pukitella oikein kunnolla. Verryttely hypyt olivat ihan kelpaavia, vaikka poni tekikin niille isoja hyppyjä. Pyysin Saraa tulemaan taluttamaan tamman varmuuden vuoksi maneesiin jos se ei vaikka olisi sinne suostunut menemään. Maneesiin tultuamme Minni jännittyi hetkeksi ja kyyläsi katsomoa. Ennen omaa rataa sai ottaa yhden verryttelyhypyn jonka sitten päätin ottaa. Kun olin valmi, nostin kättä ja tuomari vihelsi pilliin. Tamma vähän säpähti vihellystä, mutta nosti laukan kuitenkin hyvin. Rata oli aika vauhdikas, ja tammaa jännitti kovasti. Poni teki muutaman hyvän hypyn, mutta katsomoon päin olevat esteet olivat todella jännittäviä. Ensimmäiseen katsomoon päin olevalle esteelle tamma otti yhden kiellon, ja toisella se otti puomin alas. Rata meni ihan hyvin ja sain kehuakkin Minniä. Toinen rata olikin sitten puhdas, mutta sijoituksille ei kuitenkaan päästy. Tyytyväisin mielin lähdettiin sitten kotimatkalle.
04.04.2015 - Treeniä treeniä, Minnan estevalmennus, omistajan kirjoittama
Tänään meillä oli kalenterissa valmentajamme Minnan estevalmennus. Verryttelin ponia itsenäisesti kun Minna ei ollut vielä saapunut paikalle. Tein paljon ympyröitä ja taivuttelin Minniä molempiin suuntiin. Tamma oli ihan mukava ratsastaa, mutta välillä sen luonteen piirteet tulivat esiin. Laukkailin vielä vähän keskiympyrällä kevyessä istunnassa molempiin suuntiin, että ponin selkäkin vertyisi.
27.03.2015 - Ei muuta kuin selkään!, omistajankirjoittama
Tänään se koitti, yksi elämäni jännittävimmistä päivistä - Minnin selkään nousu. Olin kaikkea kauheaa kuullut miten tämä poni oli heittänyt rtsastajiaan selästään, niin että osa oli joutunut sairaalaankin. Sormet hioten ja hammasta purren lähdin hakemaan Minniä tarhasta. Tamma selvästi aavisti jännitykseni ja se hyppeli levottomasti paikoillaan viedessäni sitä talliin. Tallissa tamma kuitenkin rauhoittui ja otinkin sen sitten pian käytävälle hoidettavaksi. Harjasin tamman puhtaaksi, ja samalla harjoiteltiin ongelmaksi jäänyttä kavioiden nostoa, jota ei ollut ponille Hollannissa opetettu, sillä se oli siellä lähes kouluttamaton. Laitoin Minnille vielä satulan ja suitset, jotka se antoi ihan nätisti laittaa. Kuolaimia se maisteli vähän oudoksuen suussaan, mutta tottui niihin pian. Ystäväni Maria oli auttamassa minua, ja se taluttikin sitten ponia kun olin selässä. Heti kun olin selkään päässyt, ponin sydän jätti varmaan yhden lyönnin välistä kunse jähmettyi kun patsas paikoilleen. Muutaman sekunnin kuluttua poni ampaisi eteen päin, mutta onneksi minulla oli harjatuppo käsissäni niin pysyin selässä tasapainossa. Juttelin tammalle rauhalisesti ja sekin alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Muutaman slaagin se sai rätisevästä pellistä, ja hyppeli paljonkin pystyyn eikä peräpääkään maassa pysynyt koko ratsastusta. Kun Minni oli liikkunut muutaan kierroksen rauhassa, taputin sitä kaulalle ja laskeuduin varovasti selästä. Selästä alas tullessani poni peruutti muutaman askeleen taakse, muttei paljoa hetkahtanut siitä. Minni pääsikin sitten ratsastuksen jälkeen pesulle, joka oli sille uusi ja jännittävä juttu.
25.03.2015 - Ensikohtaaminen Hollannissa, omistajan kirjoittama
Olin juuri sopinut Minnin myyjien kanssa, että tulisin katsomaan tätä pikku riiviötä. En ollut aikaisemmin tässä Hollannin kaupungissa käynyt, joten perille löytäminen kesti sitten hetken aikaa, mutta lopulta päädyinkin sitten oikealle markille. Perillä myyjät olivat heti minua vastassa ja kertoivat kuinka turhauttavaa heillä ponin kanssa oli ollut. Se oli karannut aidoista, heittänyt ratsastajat selästä, ryntinyt ihmisten päälle ja vaikka mitä. Kun myyjät olivat kertoneen ponipallerosta kaiken olennaisen, sainkin sitten mennä katsomaan sitä. Lihakseton tamma katsoi minua karvaiset korvat hörössä takkuinen harja kevyessä kevättuulessa liikkuen. Kuitenkin läheltä kuuluva risun pamahdus sai ponin saman tien ottamaan jalat alleen ja singahtamaan toiselle puolelle tarhaa. Tässä vaiheessa ymmärsin, että ponilla oli luonnetta, mutta sitä en ymmärtänyt miten se oli ihmisille ollut ilkeä. Astuin varovasti Minnin tarhaan ja menin tervehtimään sitä. Poni haistoi varovasti kämmentäni ja silitin sitä vähän kaulalta. Soitin tamman myyjille että voisinko ottaa sen talliin ja arkastella sitä vähän tarkemmin. Vastauksena tuli vain että sopii mutta ole sitten varovainen sen kanssa. Taluttaessani sitä talliin, tamma vähän säpsyili ja koitti rynniä ohitseni, mutta kuitenkin ilmoitin sille selvästi olevani johtaja. Harjasin tamman likaisen karvan läpi ja tunnustelin vähän se jalkoja. Otin Minnin vielä pihassa liinaan, ossa katsoin sen liikkitä. Tammalla oli hyvt liikkeet ja siitä olisi varmasti esteratsuksi kunhan sen luonne saataisiin vähän rauhallisemmaksi. Päätin ostaa Minnin ja ilmoitin ottavani sen heti mukaan. Lastaaminen olikin sitten oma ongelmansa, mutta onneksi rekassa oli muita ostamiani poneja. Rekkaan tamman saaminen oli hankalaa, ja se hyppi rajustikkin pystyyn vastustellen sinne menoa. Lopulta kuitenkin Minni alkoi väsähtää, antoi periksi ja meni rekkaan, tosin vaan vähän vauhdilla. Matka kohti Suomea alkoikin sitten tästä.
Kilpailukalenteri (000 sijoitusta)
09.04.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 02/30
18.04.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
15.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 130 cm- 03/30
22.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 130 cm- 03/30
30.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 05/30
21.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 03/30
28.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 05/30
07.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 03/30
16.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
15.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 02/30
08.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 05/30
12.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 05/30
16.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
20.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 02/30
23.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 03/30
25.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 01/30
01.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 01/30
05.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
10.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 02/50
14.04.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 01/30
20.04.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 03/30
21.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 01/30
23.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 130 cm- 02/30
28.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 06/30
23.05.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 05/30
04.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 01/30
13.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
19.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
18.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 07/30
10.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 03/30
13.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
19.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
21.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
24.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 03/30
27.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 05/30
04.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 04/30
06.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 02/30
27.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 02/30
29.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 01/30
01.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 02/30
01.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 03/30
04.07.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 110 cm- 02/30
13.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 07/50
15.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 02/50
18.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 120 cm- 07/50
23.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 130 cm- 04/30
26.06.2015 ERJ Esteratsastus Kutsu 130 cm- 05/30